Posti toi kirjeen, jonka leima kiinnitti huomiota. Tasavallan Presidentti puolisoineen kutsui meidät Tampereelle Itsenäisyyspäivän Vastaanotolle ja konserttiin.

Ei, emme todellakaan osanneet odottaa kutsua. Siksi asian sulatteluun meni päivä jos toinenkin. Todennäköisesti vasta Tampereella asia lähtee muuttumaan todeksi. Itsenäisyyspäivän Vastaanotto on Suomen juhlavin tapahtuma. Yleensä olemme seuranneet juhlia televisiosta ja yrittäneet bongata tuttuja kasvoja. Saattaa se vähän jännittää, kun oma vuoro tulee kättelyyn.

Kirjekuoressa oli meidän nimet sekä merkintä Raudaskosken tila. Eli saimme kutsun työmme kautta, jota Raudaskosken tila edustaa. Onko se sitten ollut eläinten ja lasten sekä nuorten kanssa tehty työ, vai maatilamatkailu vai lihan suoramyynti vai luomumaatila vai Highlanderit, joka kiinnitti Presidentin kanslian huomion. Vai vaikuttiko se, että olemme maatila, joka myy kaikki tuotteensä itse. Sinänsä jännää, että itselle ei olekaan itsestään selvää mitata työssä ja toimissa onnistumista omalta kohdaltaan. Voi olla, että itse on ylpein sellaisesta saavutuksesta, jota toiset eivät huomaa ja voi olla, että jotain pitää niin luonnollisena osana maatilan elämää, ettei itse huomaa ja toiset arvostavat. Joka tapauksessa otamme kiitollisena vastaan kutsun ja lähdemme edustamaan Suomalaista Maaseutua. Sen kaikkine puolineen ja karvoineen. Olipa ne karvat sitten lyhyempiä, tai vaikka pitkäkarvaista Highlanderin villaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!